Viikon biisivalinta, Frittenbude - Mindestens in 1000 Jahren
Viikko sujui siis erittäin lupsakasti. Arkipäivät levyttelin kotona ja lauantaina vanhemmat tuli käymään. Onneksi tuli, ei varmasti olisi tullut levättyä muuten.. Käytiin sunnuntaina päiväreissulla läheisessä linnassa, syötiin hyvin ja turistioppailin kaupungilla. Oli kyllä tosi mukava nähdä! Niin kuin sanoin aiemmin, Suomea ei sinänsä ole ikävä. Saksan kulttuuri on tosi lähellä suomalaist. Melkein kuin kotona olisi. Läheisiä ihmisiä - perhettä ja kavereita - sen sijaan on ikävä. Tottakai.
Tiistaina vanhemmet lähti takas ja Itse aloin olla jo melko fitissä. Rata on taas auki!!:) Puoleentoista viikon breikin jälkeen tekee erittäin hyvää päästä yöhön ja ihmisten ilmoille. Keskiviikko on lisäksi vapaa, joten ei todellakaan tarvitse säästellä! Kemuja onkin ympäriinsä, vaikeinta on lähinnä päättää mitä tehdä. Mennäkkö illalliselle, tequilajuhliin, spanskubileisiin, kotibileisiin, perus opisklijakarkeloihin vai campusbileisiin. Otin värisuoran ja menin kudelta illalliselle, illalla saksalaisiin kotibileisiin ja lopulta megacampusbileisiin.
Illallinen, running dinner, oli hauska idea. Neljässä opiskelijasolussa oli väännetty fiini neljän ruokalajin illallinen ja tarkotus syödä jokaisessa jotain. Ekassa solussa oli tarjolla nuudeli-kasvikettoa, toisssa feta-sienisalaattia, pääruoksi kalkkunapastaa ja jälkiruoaksi hyytelöpaukut. Vieraat tarjoaa juomat, joka solussa aukee pullo. Tsekeillä on lisäksi messissä kotipolttoista luumupontikkaa ja tulee samalla hoidettua aika tuhdit pohjat..
Kymmenen maissa pääsen jatkaan matkaa. Slivovice kolisee kun metrin halko. Haikkaan rautatieasemalle ja pyörin ympäriinsä etsien oikeeta junaa. Törmään onneksi tuttuun tyttöön joka on menossa samoihin kemuihin. Jatketaan yhdessä matkaa. Perillä on jo tupa täynnä jengiä. Tunnen yhden järestäjistä mutta muuten vain muuutamia. Eipäs sillä ole väliä. Jo yhdelläkin kontaktilla pääsee yleensä hyvin mukaan kemuihin. Pian oppii tuntemaan lisää. Vaikka lähtee johonkin yksin, ei todellakaan tarkoita sitä että tarvisi olla olla yksin. Päinvastoin. Ihmisten on vain helpompi lähestyä. Niin myös nyt, sekaan sulautuu helposti.
Myös Slivovice saan pian seuraa. Kyseessä on tee-se-itse cocktailibileet. Jokainen tuo mukanaan pullon viinaa ja talo tarjoaa lantringit sekä reseptit. Asetan Ginin (Lidl 5,30€/0,7l) tiskipöydälle muiden pullojen sekaan. Isäntä haluaa välttämättä pyöräyttää drinkin. Vien takin pois ja keittiössä minua odottaa kaipirinja TUOPISSA. "Kyllä suomalainen jaksaa".
Cocktaileja hörppiessä aika kuluu harmittavan nopeasti ja vähän yhden jälkeen pääsen jatkaan matkaa. Ensimäistä kertaa eksyn! Dresdenin linjakartta on vaihtumassa muutaman viikon päästä ja pysäkit on jo vuorattu uusilla kuvilla. Istahdan odottamaan sporaa ja junia hujahtelee ohi toiseen suuntaan ohi. Vimein oma juna tulee, hyppään sisään ja tajuan pian matkaavani väärään suuntaan. Oikeaan suuntaan ei enään tule. Enimmäisellä pysäkillä ulos ja mittariautolla perille.
Campusnacht on osavaltion surin opiskelijafiesta. Juhat on neljässä yliopiston rakennuksessa, kahdeksalla "tanssilattialla" (auloja, rappukäytäviä, luentosaleja tms.) Jengiä on vähän turhankin paljon, överijonot kaikkialle. Aluksi en meinaa löytää ketään mutta narikassa törmään itävaltalaiseen kaveriin ja tanssilattialla löytyy lisää. Hauskaa on mutta hieman aikaisin loppuu, lähden pilkun jälkeen ja oon jo puoli kuuden maissa kotona..
Tänään on lähinnä liskoiltu ja valmistauduttu viikonloppuun. Suomalainen kaveri tulee huomenna ja viikonloppuna Prahaan! Can't wait! :)