Taas kerran on viikonloppu luvassa ja on aika poistua Dresdenistä. Tällä kertaa loppuviikko on vapaa joten voin ottaa hatkat jo keskiviikkona. Kimppakyydit ei vain osu yhteen ja sopiva löytyy vasta torstaina aamuyöllä. Käyn keskiviikkona kruisimassa hallilla hieman miniä ja palaan kämpille pakkaamaan. Torstai aamuna herästys kelloon puoli neljältä. Lähden tamppaamaan loskassa läheiselle huoltsikalle. Kyyti saappuu hieman myöhässä joten nappaan croisantin ja kahvin sisältä. Ensimmäistä kertaa Dresdenissä todella palelee!
Pian kolmekymppinen mies saapuu vanhalla Golfilla pihaan ja nakkaan kamat konttiin. Matkalla pitää hakea vielä lähikylästä, Freibergista toinen kaveri kyytiin. Jutellaa motarilla niitänäitä. Kaverukset trokaavat ebay autoja opiskelujen ohella ympäri saksaa. Sachsenissa autolla lähinnä liikutaan, Bayerissä taas asuu massimiehiä ja statusauto on must. Vanhoja koslia kannattaa täten hakea etelästä idän markkinoille ja vice versa. Manailevat kun pari vuotta vanha V70 on roikkunut puoli vuotta myynnissä, eikä kukaan huoli. Kavereissa herättää hieman hilpeyttä kun kerron Volvon mahtiasemasta pohjolassa. Pian keskustelu käätyy tuninglinjalle ja vetäydyn takin alle nukkumaan. Puolivälissä herään mäkkipaussille ja käyn hakemassa hieman purtavaa. Pian voin jatkaa unia ja seuraava herätys vasta Münchenin keskellä.
Jään metroasemalla pois, U2:lla pääsen kuulemma perille. Itellä ei ole mitään hajua missä olen mutta pokkarille kuvatut google mapsit (btw mahtava offline apu!) ja metrokartta auttaa perille. Bayeri on Saksan ehdoton poliisivaltio, jänismatka kustantaa 80€ ja kolmesta kerrasta heiluu häkki. Päätän siis ostaa lipun. Välipysäkillä käyn hakemassa hieman purtavaa. Bayerissä kun ollaan niin onhan sitä Bretzeli otettava. Ajattelen että butter versio on sen normaali (vrt. butter croisant) mutta tiskin takaa tulee VOILLA täytetty baageli. Aijai voissa paistettu kakku, päällä suolaa ja välillä ronski kerros voita.. Ehkä iljettävin välipala mitä olen nähnyt, nyt ei kyllä pysty.
Bretzeli
Teknillinen yliopisto läytyy vaivatta. Saavun paikalle juuri sopivasti ja saan luentotauolla kaverin kämpän avaimet. Asunto sijaitsee melko lähellä olympiakylässä paikallisessa mikontalossa. Kompleksi on aivan järkyttävän kokoinen. Pyörin hetken käytävillä ja avain sopiii viimein kolmenteen oveen. Puran kamat ja laitan sufeet tulille. Surffailen hieman Lonely Planetin Münchenin sivuilla mutta päätän lähteä itse tutustumaan kylään. Jaakko palaa vasta kolmen tunnin päästä koulusta. Yleisesti ottaen tuntuu että olisi toisessa maassa idän jälkeen. Ihmisten pukeutuminen on aika lähellä Tukholmaa ja kaikkialla on uskomattoman siistiä. Varsinkiin Berliini on kuin toiselta planeetalta. Takapihan betonigetto ei tosin oikein sovi mukaan.. (Kuulemma tulevia opiskelijayksiöitä.)
Opiskelija'rivareita', takana pilkottaa olympiapuisto ja stadioni vm 72
Kämppä
Hetken kiertelyn jälkeen palaan kämpille ja Jaakko saapuu koulusta. Ajattelen toivottaa asukin nakkisillaan kotiin mutta ehkä parempi sittenkään.:D Mahtavaa taas kerran pöristä suomea. On se vaan niin eri asia jakaa ajatuksia äidinkielellä. Aika nopeasti reissupläänit alkaa lähtee taas käsistä. Jaakon oma vaihto venähti aikaisemmin jo 5 kuukaudesta 17 kuukauteen, itsellä alkuperäinen Englanti-Saksa-Argentiina puoltoistavuotinen on peruja TTY yhteisistä harkkatyöhajoamisista. Tulevat Brasilian suunnitelmat herättää nopeasti kiinnostusta hänessäkin ja pääteään molemmat alottaa portugalin opinnot (uudenvuoden lupaus 2010!). Illalla on vielä hieman energiaa tapettavana ja käydään kiertelemässä kaupungilla.
Brazilian Portuguese Lesson :)
Perjantaina päivällä hiukoo vietävästi ja itsellä tekee mieli tutustua todelliseen Bayerilaiseen sapuskaan. Googletellaaan jo sopivia ravintoloita mutta Jaakolle tulee mieleen tuttavaperheen vanha illalliskutsu. Ehkä he todella tarkoittivat sitä! Puhelua käyntikortin numeroon ja illallisen sovitaan kuudeksi. Käydään hakemassa kaupasta tuliaiseksi suomalaisittain glühweinia ja Pfefferkucheneita (glöki ja piparit). Lopulta löydetään perille. Harmaahiuksinen bayeriherra toivottaa meidät perille ja possu tirisee uunissa.
Tarjolla on schweinsbratenia rotkolin ja kartoffelknödeleiden kera. Isä opetaa bayerin murretta ja kertoo kiipeilytarinoita. Poika (about meidän ikää) opiskelee taloutta ja matkustelee ympäri maailmaa aatojen perässä. Jutellaan Argeniinan vesistä ja hän tulostaa matkaan Mar del Platan surffispotteja. Mikäs tässä istua iltaa, kyytipojaksi tietenkin bisseä ja jekkua.:) Illan päätteeksi junnu jatkaa omiin kemuihin ja me käydään katsomassa münchenin vaihtaribileet, aamulla luvassa aikainen herätys. (Aika kämäset bileet.)
Todellista Baijerilaista kotiruokaa :)
Lauantaina on luvassa Alppeja. Jaakko harrassa vuorikiipeilyä ja yksi tuttava on luvannut viedä meidän Königsseelle päivävaellukselle. Perille tosin ajaa reilu pari tuntia joten Münchenistä on lähdettävä jo kuudelta. Alkuperäinen suunnitelma oli isompi lenkki järven länsipuolelta mutta lumi on tukkinut sen. (Onneksi, muuten olisi pitänyt lähteä jo kolmelta..) Jaakko potkii minut ylös puoli kuuden maissa ja vedän vaatteet niskaan. Rukkiverkkreilla ja laskutakilla mennään taas, parempaa ei ole matkassa.:D Kengät onneksi saan lainaan paikalliselta vahvistukselta, skedetossuilla olisi hieman ikävä lähteä matkaan.. Otan taas luovat leebenit autossa ja pian saavumme perille.
Jätämme auton Schönauhun järven pohjoispäähän. Siitä jatkamme veneellä eteläpäässä sijaitsevaan St. Bartholomän luostariin, josta voimme kulkea vuorille. Tarkotus on kulkea järven eteläpuolisen tasangon (1600m) yli. Viimeinen lautta lähtee tosin jo puoli kuusi takaisin joten plääni voi olla hieman nafti. Päätetään kuitenkin yrittää. Suoraan järvestä nousee Saksan kolmanneksi korkein vuori, Watzmann (korkein huippu 2713m). Pilvet roikkuvat alhalla joten siitä ei näy kuin puolet.
Schönaun kylä
Königssee
Reissu on kokonaisuudessaan aivan mahtava, itse en ollut aikaiseemin likkunut vuorilla. Königssee on jo itessään aivan kuvankaunis. Järven vesi on aivan kristallin kirkasta ja molemmilla puolin nousee jyrkät vuoret. Eteläpäässä vuonon pohjallaon kuivunut puronpohja, sora on aivan harmaata ja kivinen joki näyttää miltei kuulta. Puolet noususta on suoraan järven eteläpäästä ylöpäin. Itsellä painaa soija jo kaikista ja vaatteista läpi. Jaakko lohduttaa että varsinainen nousu on vasta tulossa. Pieni vitutus painaa takaraivossa.
Hetken päästä maasto tasaantu ja astumme laaksoon. Järvellä lunta ei ollut juuri laisinkaan mutta nyt välillä jo polveen asti. Vieressä lotises puro huipulta ja rinteillä sinkoilee muutama kauris (liian vikkeliä kameralle). Muutama pieni lumivyörykin näkyy. Lumen takia polkua on myös hieman vaikea erotta ja sukellamme liian syvälle metsään. Lunta alkaa oleen jo hieman liikaa joten palaamme takaisin. Nyt myös oikea risteys löytyy ja polku alkaa nousta serpentiinimäisesti huipulle. Kello alkaa oleen jo aika paljon mutta jatkamaa mahdollisimman pitkälle rinnettä pitkin. Lopulta pääsemme ehkä 1400 metriin. Puolet ajasta on varattava paluumatkalle. Venettä ei haluaisi missata.
Hukassa
Lumienkeleitä
Paluumatka sujuu kuitenkin yllättävän sutjakkaasti. Järvellä jää vielä aikaa huljuutukselle. Rannalla ei kyllä todellakaan tee mieli. Tuuli puhaltaa ja lunta sataa. Vesi ei ole paljoakaan yli neljän asteen. Pakko se kuitenkin on. Siitä on fiilistelty koko retki. Voin kertoa että oli kylmä kuivata Jaakon pitkiin jusseihin ja laittaa märät pöksyt jalkaan.. Mitäpä sitä turhia pyyhkeitä tarvii, Saunakin korvaantui suomalaiseen tapaan Jallulla.:) Veneessä alkaan taas veri kiertää ja fiilis aivan mahtava. Freesi olo ja tyhjä mieli päivän reippailusta! Paluumatkalla uni taas maittoi..
Jalluteet
Kämpille päästään takaisin kasin maissa illalla. Määränä vielä münchenin rata mutta molemmilla melko veto lopussa.. Otetaan vielä pieni levy ja ruoan sekä suihkun voimalla baanalle. Ei jakasanut käydä kaupassa, tarjolla kotoista pestopastaa Heinzilla..:) Eilen yöllä tutustuttiin metroasemalla espanjalaiseen täällä asuvaan tyttöön joka lupasi hieman näyttää Münchenin yötä.
Päädyttiin ensin sekalaiseen porukkaan johonkin fiiniin coctailibaariin. Tytöt oli lähinnä spanskuja ja pojat saksalaisia, ainakin yks meskikolainen ja armenialainen oli myös joukossa. Ihan hauskaa porukkaa, mutta meillä teki mieli clubban joten jatkettiin kaksin matkaa. Lopulta matka jatku Peachesin kautta johonkin läheiseen pieneen clubiin. Ihan hyvä mesta oli ja hyvät DJt mutta osittain aika jäätävää pappa betalar porukkaa. Poikien asennevamma siis, tytöt sen sijaan tuli avoimesti jutteleen ja fiilisteli kun ollaan muualta. Clubin jälkeen taas paljastu Münchenin pimeä puoli. Pikaruokaloita EI MISSÄÄN! Ei snägäreitä, ei dönerpaikkoja, ei mitään. Joku mäkki kuulemma olis ollut kauempana, en todellakaan tiedä millä paikalliset elää yön yli. :D
Cocktailibaarista
Sunnuntai kului lähinnä levytellessä, kaupungilla pyöriessä ja tulevia reissuja suunnitellessa.:) Sen sijaan illalla tapahtui aika erikoinen kohtaaminen bundespoliisin kanssa. Olimme tulossa vähän kahentoista jälkeen takaisin kämpille. Olympiazentrumin metroasemalta on käveltävä reilu sata metriä parkkihallin lävitse. Keskellä parkkihallia joku viheltää takaa. Pieni kuumotus, mitä jos toisessa päässä odottaa jengiä ja tuo oli vain merkkinä. Jatkamme matkaa. Hetken päästä kaveri huutaa perään. Katson taakse ja mustatakkinen mies alkaa juostaa kohti. Lähdetään saman tien karkuun. Juostaan ulos halllista talon taakse, Betoniviidakon lävitse sopivasta aidanraosta takapihan pimeälle kukkullalle. Jäädään odottaan.
Hetken päästä olympiaparkissa ajaa poliisiauto. Meille tulee jo mieleen että etsitäänkö jotain karannutta rikollista. Pysäytetään auto ja kerrotaan että joku huuteli tuolla hallissa. Poliisi astuu ulos autosta ja sanoo äkäsenä että se olin minä. Kuvalimme parilla metroasemalla aikaisemmin ja se oli kuulemma näyttänyt niin epäilyttävältä että soittivat poliisille. Selitämme tilanteen ja konstaapelit toivottavat hyvää iltaa. "Ensi kerralla pysähdytte jos poiisi käskee." Totta kai.. Hell no! Saksa on semi turvallinen maa mutta en varmasti odottaa mahdollista ryöstäjää. Hankkikoot selvemmät talviunifomut.
Poliisijahtiin päättynyt darrapäivä
Maanantaina jatkan matkaa kotia kohti. Leipzigissa järjestetään yhdeltä kurssilta vapaaehtoinen yritys- ja yliopistovierailu. Saan järkättyä sopivat kyydit aamulle niin ajattelen mennä samalla moikkaamaan kaveria. ICE suhahtaa perille reilussa neljässä tunnissa ja maksaa taas vaivaiset 20€ (DB oikea hinta about 100€). Yliopistosta myöhästyn mutta yritysvierailulle ehdin mukaan. Yritys ylläpitää yksityistä kantasolupankkia jotka erotellaan äidin istukkaverestä. Aika uskomattomia parannuskeinoja lupailivat. Isellä tosin meinaa laatta lentää kun professori näyttää kalvoja. Ja hyvä kysymys, aihe ei liity mitenkään omaan alaani. Visiitin suurin syy on lähinnä Leipzigin joulumarkkinat.:) Professori tarjoo glühweinit ja hengaillaan vähän aikaa markkiniolla, jonka jälkene käyn moikkaamassa kaveria. Illalla pääsen vielä sattumalta yhden jengin ryhmälipulla ilmaiseksi kotiin!
Joulumarkkinat
Dresenissä on vielä hieman puhtia jäljellä joten jatkan muutaman kurssilaisen tytön kanssa Floweriin. Paikalta löytyy vielä vanhoja tuttuja ja laskijoita Winteropeningista. Home sweet home!:) Joka kerta palatess Dresden tuntuu yhä enemmän kodilta. Viikonloppu opetti myös mieten mahtavaa on tutustua ihmisiin. Uudet tuttavuudet on ehkä parasta matkustamisessa jo itsessään. Likäksi paikallisten kanssa pääsee tekeen aisoita, jotka ei muuten olisi mitenkään mahdollisia. Ole siis avoin ja tutustu, se kannattaa! :)
Monday Flower Power!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti