München & Leipzig

Taas kerran on viikonloppu luvassa ja on aika poistua Dresdenistä. Tällä kertaa loppuviikko on vapaa joten voin ottaa hatkat jo keskiviikkona. Kimppakyydit ei vain osu yhteen ja sopiva löytyy vasta torstaina aamuyöllä. Käyn keskiviikkona kruisimassa hallilla hieman miniä ja palaan kämpille pakkaamaan. Torstai aamuna herästys kelloon puoli neljältä. Lähden tamppaamaan loskassa läheiselle huoltsikalle. Kyyti saappuu hieman myöhässä joten nappaan croisantin ja kahvin sisältä. Ensimmäistä kertaa Dresdenissä todella palelee!

Pian kolmekymppinen mies saapuu vanhalla Golfilla pihaan ja nakkaan kamat konttiin. Matkalla pitää hakea vielä lähikylästä, Freibergista toinen kaveri kyytiin. Jutellaa motarilla niitänäitä. Kaverukset trokaavat ebay autoja opiskelujen ohella ympäri saksaa. Sachsenissa autolla lähinnä liikutaan, Bayerissä taas asuu massimiehiä ja statusauto on must. Vanhoja koslia kannattaa täten hakea etelästä idän markkinoille ja vice versa. Manailevat kun pari vuotta vanha V70 on roikkunut puoli vuotta myynnissä, eikä kukaan huoli. Kavereissa herättää hieman hilpeyttä kun kerron Volvon mahtiasemasta pohjolassa. Pian keskustelu käätyy tuninglinjalle ja vetäydyn takin alle nukkumaan. Puolivälissä herään mäkkipaussille ja käyn hakemassa hieman purtavaa. Pian voin jatkaa unia ja seuraava herätys vasta Münchenin keskellä.

Jään metroasemalla pois, U2:lla pääsen kuulemma perille. Itellä ei ole mitään hajua missä olen mutta pokkarille kuvatut google mapsit (btw mahtava offline apu!) ja metrokartta auttaa perille. Bayeri on Saksan ehdoton poliisivaltio, jänismatka kustantaa 80€ ja kolmesta kerrasta heiluu häkki. Päätän siis ostaa lipun. Välipysäkillä käyn hakemassa hieman purtavaa. Bayerissä kun ollaan niin onhan sitä Bretzeli otettava. Ajattelen että butter versio on sen normaali (vrt. butter croisant) mutta tiskin takaa tulee VOILLA täytetty baageli. Aijai voissa paistettu kakku, päällä suolaa ja välillä ronski kerros voita.. Ehkä iljettävin välipala mitä olen nähnyt, nyt ei kyllä pysty.

Bretzeli

Teknillinen yliopisto läytyy vaivatta. Saavun paikalle juuri sopivasti ja saan luentotauolla kaverin kämpän avaimet. Asunto sijaitsee melko lähellä olympiakylässä paikallisessa mikontalossa. Kompleksi on aivan järkyttävän kokoinen. Pyörin hetken käytävillä ja avain sopiii viimein kolmenteen oveen. Puran kamat ja laitan sufeet tulille. Surffailen hieman Lonely Planetin Münchenin sivuilla mutta päätän lähteä itse tutustumaan kylään. Jaakko palaa vasta kolmen tunnin päästä koulusta. Yleisesti ottaen tuntuu että olisi toisessa maassa idän jälkeen. Ihmisten pukeutuminen on aika lähellä Tukholmaa ja kaikkialla on uskomattoman siistiä. Varsinkiin Berliini on kuin toiselta planeetalta. Takapihan betonigetto ei tosin oikein sovi mukaan.. (Kuulemma tulevia opiskelijayksiöitä.)

Opiskelija'rivareita', takana pilkottaa olympiapuisto ja stadioni vm 72

Kämppä

Hetken kiertelyn jälkeen palaan kämpille ja Jaakko saapuu koulusta. Ajattelen toivottaa asukin nakkisillaan kotiin mutta ehkä parempi sittenkään.:D Mahtavaa taas kerran pöristä suomea. On se vaan niin eri asia jakaa ajatuksia äidinkielellä. Aika nopeasti reissupläänit alkaa lähtee taas käsistä. Jaakon oma vaihto venähti aikaisemmin jo 5 kuukaudesta 17 kuukauteen, itsellä alkuperäinen Englanti-Saksa-Argentiina puoltoistavuotinen on peruja TTY yhteisistä harkkatyöhajoamisista. Tulevat Brasilian suunnitelmat herättää nopeasti kiinnostusta hänessäkin ja pääteään molemmat alottaa portugalin opinnot (uudenvuoden lupaus 2010!). Illalla on vielä hieman energiaa tapettavana ja käydään kiertelemässä kaupungilla.

Brazilian Portuguese Lesson :)

Perjantaina päivällä hiukoo vietävästi ja itsellä tekee mieli tutustua todelliseen Bayerilaiseen sapuskaan. Googletellaaan jo sopivia ravintoloita mutta Jaakolle tulee mieleen tuttavaperheen vanha illalliskutsu. Ehkä he todella tarkoittivat sitä! Puhelua käyntikortin numeroon ja illallisen sovitaan kuudeksi. Käydään hakemassa kaupasta tuliaiseksi suomalaisittain glühweinia ja Pfefferkucheneita (glöki ja piparit). Lopulta löydetään perille. Harmaahiuksinen bayeriherra toivottaa meidät perille ja possu tirisee uunissa.

Tarjolla on schweinsbratenia rotkolin ja kartoffelknödeleiden kera. Isä opetaa bayerin murretta ja kertoo kiipeilytarinoita. Poika (about meidän ikää) opiskelee taloutta ja matkustelee ympäri maailmaa aatojen perässä. Jutellaan Argeniinan vesistä ja hän tulostaa matkaan Mar del Platan surffispotteja. Mikäs tässä istua iltaa, kyytipojaksi tietenkin bisseä ja jekkua.:) Illan päätteeksi junnu jatkaa omiin kemuihin ja me käydään katsomassa münchenin vaihtaribileet, aamulla luvassa aikainen herätys. (Aika kämäset bileet.)

Todellista Baijerilaista kotiruokaa :)

Lauantaina on luvassa Alppeja. Jaakko harrassa vuorikiipeilyä ja yksi tuttava on luvannut viedä meidän Königsseelle päivävaellukselle. Perille tosin ajaa reilu pari tuntia joten Münchenistä on lähdettävä jo kuudelta. Alkuperäinen suunnitelma oli isompi lenkki järven länsipuolelta mutta lumi on tukkinut sen. (Onneksi, muuten olisi pitänyt lähteä jo kolmelta..) Jaakko potkii minut ylös puoli kuuden maissa ja vedän vaatteet niskaan. Rukkiverkkreilla ja laskutakilla mennään taas, parempaa ei ole matkassa.:D Kengät onneksi saan lainaan paikalliselta vahvistukselta, skedetossuilla olisi hieman ikävä lähteä matkaan.. Otan taas luovat leebenit autossa ja pian saavumme perille.

Jätämme auton Schönauhun järven pohjoispäähän. Siitä jatkamme veneellä eteläpäässä sijaitsevaan St. Bartholomän luostariin, josta voimme kulkea vuorille. Tarkotus on kulkea järven eteläpuolisen tasangon (1600m) yli. Viimeinen lautta lähtee tosin jo puoli kuusi takaisin joten plääni voi olla hieman nafti. Päätetään kuitenkin yrittää. Suoraan järvestä nousee Saksan kolmanneksi korkein vuori, Watzmann (korkein huippu 2713m). Pilvet roikkuvat alhalla joten siitä ei näy kuin puolet.

Schönaun kylä

Königssee

Reissu on kokonaisuudessaan aivan mahtava, itse en ollut aikaiseemin likkunut vuorilla. Königssee on jo itessään aivan kuvankaunis. Järven vesi on aivan kristallin kirkasta ja molemmilla puolin nousee jyrkät vuoret. Eteläpäässä vuonon pohjallaon kuivunut puronpohja, sora on aivan harmaata ja kivinen joki näyttää miltei kuulta. Puolet noususta on suoraan järven eteläpäästä ylöpäin. Itsellä painaa soija jo kaikista ja vaatteista läpi. Jaakko lohduttaa että varsinainen nousu on vasta tulossa. Pieni vitutus painaa takaraivossa.

Hetken päästä maasto tasaantu ja astumme laaksoon. Järvellä lunta ei ollut juuri laisinkaan mutta nyt välillä jo polveen asti. Vieressä lotises puro huipulta ja rinteillä sinkoilee muutama kauris (liian vikkeliä kameralle). Muutama pieni lumivyörykin näkyy. Lumen takia polkua on myös hieman vaikea erotta ja sukellamme liian syvälle metsään. Lunta alkaa oleen jo hieman liikaa joten palaamme takaisin. Nyt myös oikea risteys löytyy ja polku alkaa nousta serpentiinimäisesti huipulle. Kello alkaa oleen jo aika paljon mutta jatkamaa mahdollisimman pitkälle rinnettä pitkin. Lopulta pääsemme ehkä 1400 metriin. Puolet ajasta on varattava paluumatkalle. Venettä ei haluaisi missata.

Hukassa

Lumienkeleitä

Fiilistelyä laakson pohjalla

Paluumatka sujuu kuitenkin yllättävän sutjakkaasti. Järvellä jää vielä aikaa huljuutukselle. Rannalla ei kyllä todellakaan tee mieli. Tuuli puhaltaa ja lunta sataa. Vesi ei ole paljoakaan yli neljän asteen. Pakko se kuitenkin on. Siitä on fiilistelty koko retki. Voin kertoa että oli kylmä kuivata Jaakon pitkiin jusseihin ja laittaa märät pöksyt jalkaan.. Mitäpä sitä turhia pyyhkeitä tarvii, Saunakin korvaantui suomalaiseen tapaan Jallulla.:) Veneessä alkaan taas veri kiertää ja fiilis aivan mahtava. Freesi olo ja tyhjä mieli päivän reippailusta! Paluumatkalla uni taas maittoi..

Königssee 12.12.2009 from Anssi Nurmi on Vimeo.

Jalluteet

Kämpille päästään takaisin kasin maissa illalla. Määränä vielä münchenin rata mutta molemmilla melko veto lopussa.. Otetaan vielä pieni levy ja ruoan sekä suihkun voimalla baanalle. Ei jakasanut käydä kaupassa, tarjolla kotoista pestopastaa Heinzilla..:) Eilen yöllä tutustuttiin metroasemalla espanjalaiseen täällä asuvaan tyttöön joka lupasi hieman näyttää Münchenin yötä.

Päädyttiin ensin sekalaiseen porukkaan johonkin fiiniin coctailibaariin. Tytöt oli lähinnä spanskuja ja pojat saksalaisia, ainakin yks meskikolainen ja armenialainen oli myös joukossa. Ihan hauskaa porukkaa, mutta meillä teki mieli clubban joten jatkettiin kaksin matkaa. Lopulta matka jatku Peachesin kautta johonkin läheiseen pieneen clubiin. Ihan hyvä mesta oli ja hyvät DJt mutta osittain aika jäätävää pappa betalar porukkaa. Poikien asennevamma siis, tytöt sen sijaan tuli avoimesti jutteleen ja fiilisteli kun ollaan muualta. Clubin jälkeen taas paljastu Münchenin pimeä puoli. Pikaruokaloita EI MISSÄÄN! Ei snägäreitä, ei dönerpaikkoja, ei mitään. Joku mäkki kuulemma olis ollut kauempana, en todellakaan tiedä millä paikalliset elää yön yli. :D

Cocktailibaarista

Sunnuntai kului lähinnä levytellessä, kaupungilla pyöriessä ja tulevia reissuja suunnitellessa.:) Sen sijaan illalla tapahtui aika erikoinen kohtaaminen bundespoliisin kanssa. Olimme tulossa vähän kahentoista jälkeen takaisin kämpille. Olympiazentrumin metroasemalta on käveltävä reilu sata metriä parkkihallin lävitse. Keskellä parkkihallia joku viheltää takaa. Pieni kuumotus, mitä jos toisessa päässä odottaa jengiä ja tuo oli vain merkkinä. Jatkamme matkaa. Hetken päästä kaveri huutaa perään. Katson taakse ja mustatakkinen mies alkaa juostaa kohti. Lähdetään saman tien karkuun. Juostaan ulos halllista talon taakse, Betoniviidakon lävitse sopivasta aidanraosta takapihan pimeälle kukkullalle. Jäädään odottaan.

Hetken päästä olympiaparkissa ajaa poliisiauto. Meille tulee jo mieleen että etsitäänkö jotain karannutta rikollista. Pysäytetään auto ja kerrotaan että joku huuteli tuolla hallissa. Poliisi astuu ulos autosta ja sanoo äkäsenä että se olin minä. Kuvalimme parilla metroasemalla aikaisemmin ja se oli kuulemma näyttänyt niin epäilyttävältä että soittivat poliisille. Selitämme tilanteen ja konstaapelit toivottavat hyvää iltaa. "Ensi kerralla pysähdytte jos poiisi käskee." Totta kai.. Hell no! Saksa on semi turvallinen maa mutta en varmasti odottaa mahdollista ryöstäjää. Hankkikoot selvemmät talviunifomut.

Poliisijahtiin päättynyt darrapäivä

Maanantaina jatkan matkaa kotia kohti. Leipzigissa järjestetään yhdeltä kurssilta vapaaehtoinen yritys- ja yliopistovierailu. Saan järkättyä sopivat kyydit aamulle niin ajattelen mennä samalla moikkaamaan kaveria. ICE suhahtaa perille reilussa neljässä tunnissa ja maksaa taas vaivaiset 20€ (DB oikea hinta about 100€). Yliopistosta myöhästyn mutta yritysvierailulle ehdin mukaan. Yritys ylläpitää yksityistä kantasolupankkia jotka erotellaan äidin istukkaverestä. Aika uskomattomia parannuskeinoja lupailivat. Isellä tosin meinaa laatta lentää kun professori näyttää kalvoja. Ja hyvä kysymys, aihe ei liity mitenkään omaan alaani. Visiitin suurin syy on lähinnä Leipzigin joulumarkkinat.:) Professori tarjoo glühweinit ja hengaillaan vähän aikaa markkiniolla, jonka jälkene käyn moikkaamassa kaveria. Illalla pääsen vielä sattumalta yhden jengin ryhmälipulla ilmaiseksi kotiin!

Joulumarkkinat

Dresenissä on vielä hieman puhtia jäljellä joten jatkan muutaman kurssilaisen tytön kanssa Floweriin. Paikalta löytyy vielä vanhoja tuttuja ja laskijoita Winteropeningista. Home sweet home!:) Joka kerta palatess Dresden tuntuu yhä enemmän kodilta. Viikonloppu opetti myös mieten mahtavaa on tutustua ihmisiin. Uudet tuttavuudet on ehkä parasta matkustamisessa jo itsessään. Likäksi paikallisten kanssa pääsee tekeen aisoita, jotka ei muuten olisi mitenkään mahdollisia. Ole siis avoin ja tutustu, se kannattaa! :)

Monday Flower Power!!

Berlin, Leipzig ja the Sounds!!

Viikonloppu lähti taas mukavasti käyntiin reissu mielessä. Luvassa Berliinin yötä, laskuleffan ensi-ilta Leipzigissa ja sunnuntaina kotidresdenissä Maja Ivarson! Hampurin reissu oli jätettävä väliin, saleen ehtii myöhemminkin. Mitfahrergelegenheit ei petä jälleen. Saan järkättyä viime hetkellä kyydit Berliiniin ja Leipzigiin. Kotiinpaluun jätän mielummin auki, voipa mennä minne tuuli kuljettaa.:) (Jotkut buukkailee kyytejä reilusti ja jättää osan menemättä, itse en tätä tue. Shame on them!)

Perjantai aamusta raapustan vanhaan kuittiin kyytejen kohtaamispaikat ja puhelinmerot. Otan kamat kantoon ja hyppään s-banhniin. Punaisen auton on määrä odottaa Neustadin asemalla. (Yleensä kyydit lähtee Hauptbahnhoffilta, Bahnhof Neustadilta tai Elbeparkilta.) Saavun hyvissä ajoin paikalle. Puiston vieressä on useita autoja ovet auki ja jalkakaytävällä porukkaa kyytejä vailla. Osalla on rikat selässä, muutamilla jopa salkku kädessä ja puku päällä. Oma Berliinin kyyti löytyy nopeasti ja hyppään kyytiin. Muutaman korttelin päässä kuskin puhelin soi. Auto on täysi mutta joku on vielä tulossa kyytiin. Tarkistamme puhelinnumerot ja olenkin itse väärässä autossa. Palaamme asemalle ja vaihdan TOISEEN punaiseen volkkariin. Välillä näin..

Kerroin jo aikaisemmin että kimppakyydeissä tapaa mielenkiintoista porukkaa. Niin myös nyt. Istun minivanin etupenkillä kahden nuoren pojan kanssa. Kuski on kotoisin Prahasta ja on töiden ohessa vaihdossa Berliinissä. Kaveri taittaa matkan pari kertaa viikossa työpaikan pakulla ja tekee taskurahaa ottamalla kimppakyytiläisiä Dresdenistä. Keskellä istuu reilu parikymmpinen Turkkilainen joka tekee maisteria Prahassa. Takana istuu mausteeksi vielä Australialainen reppureissari. Saksalaiset vaan mököttää jostain syystä. No enivei, mielenkiintoinen parituntinen taas alle kympillä!!

Berliinissä järjestetään viikonlopun mittainen ESN miittinki. Kaupunkiin saapuu siis vaihtareita seikoilemaan ympäri Saksan. Sain järkättyä lattiapaikan kavereiden hotellista joten lähdin mukaan yhdeksi illaksi. Saavun perille puolilta päivin ja muu Dresdenin porukka on kiertelemässä nähtävyyksiä. Itseä ne ei enään hirveästi nappaa joten käyn päivällä moikkaamassa vanhaa tuttua. Aivan mahtavalta olla taas Berliinisä! Vanhaan tapaan U-bahnin kiskot kitisee ja halvan viinan hajuinen nuori mies kaupittelee Bildiä. Nyt ei haittaa, vanha muistot tulvii mieleen. :)

Illalla tapaan muun porukan Hauptbahnhoffilla. Käyn hakemassa kikkarilta eväät alotteluun ja suuntaamme hotellille. Vaihtarit on jostain syystä majoitettu vastarempattuun Meininger-hostellii. Hieman epäilyttää ratkaisu mutta eipä tarvi olla enään sunnuntaina kuittaamassa siivouslaskua.. Hotelli sijaitsee suoraan hauptbahhoffin kyljessä ja on laadukas. Suosittelen jos budjettissa on tilaa ja haluat aamulla jatkaa nopeasti matkaa. Itse kuitenkin ottaisin mielummin vaikka halvan hostellin idästä, esim. Friedricheinista.

Hostel Meininger

Alotellaan porukalla hostellilla. Ehkä puolet jengistä on taas spanskuja. En tiedä mistä johtuu mutta espanjalaiset vaihtarit on lähes aina keskenään. Eipä siinä, hauskaa seuraa usein mutta saksan kieli nyt jää hieman vähemmälle.. Plussana taas sangría ja calimocho.;) Yllätävää kyllä toiminta herättää melko nopeasti henkilökunnan huomion ja äkäinen respa ohjaa remmin yön selkään. Eikä varmasti ota hotelli enään vaihtareita..

Etkojen etkot Hotellilla

Illan kekkerit järkätään Matrixissa (jäätävää, tiedän). Mesta on siis kaupungin pahin onnela, 8 tanssilattiaa tupaten täynnä turisteja alaikäisiä lokaleja. Warschauer Straßelta siis löytyy jos nappaa. Itse olen käynyt kerran ja se riitti! Nyt oli kuitenkin vähän erilainen ehtoo luvassa joteh viitsi mennä. Jonoa on aika rutkasti kun päästiin mestoille. Onneksi siinä on myös tuttuja joten pysty sniikkaan. Kemut on aika taattua erasmus. (Ymmärrät varmasti jos olet kerran ollut, nyt vielä tuvan täydeltä.) Hauskaa siis todellakin oli.:) Jatkot sen sijaan saa jäädä koska huomenna pitäisi jatkaa matkaa ja kamat lepää lukitussa hotellihuoneessa asemalla..

Hotelliaamupalan jälkeen muut jatkaa museo-/ muurirupeamaa. Itse säästän energiaa ja palaan kaverin kanssa halimaan tyynyä. Nähty ne on jo kuitenkin. Kello pirisee puolilta päivin. Otan nopean suihkun pilkkopimeässä (sähköt toimii vain hotellikortilla), jätän vinkkupullon kiitokseksi ja lähden asemalle. Junaseura on määrä tavata asemalla mäkin edessä. Mitfahrergelegenheitista löytää myös ryhmälippuja juniin.) Kaveri löytyykin pian ja mutta niin myös pulma. Eilinen viesti ei jostain syystä mennyt perille ja hän oletti etten tulekkaan. Pari on vielä tulematta mutta kyydin pitäisi olla täynnä. Jään kuitenkin odottelmaan jossei kaikki tule. Eikä tulekkaan, hyvin mahtuu mukaan. ICE (paikallinen pendolino) kuljettaa perille tunnissa!

ICE

Leipzigissa kaverini odottaa asemalla. Rikon setelin ja nakkaan kyydistä miehelle kympin. Joku arkipyhä on taas sulkenut kaupat (joita Saksassa on reilusti enemmän kuin Suomessa). Käydään hakemassa asemalta hieman purtavaa ja jatketaan kämpille. Paikalliset jaksaa vieläkin hymyilyttää sporassa. Leipzig on melko vaihtoehtoinen kaupunki (ei tosin niin alternative kuin naapuri Halle). Berliini ja Dresden tuntuu myös idältä mutta täällä todellakin tuntee olevansa muualla. Ei millää pahalla, lepposia ovat myös!

Leipzig lähde

Illalla on parin snoukkaleffan ensi-ilta ja plääninä alotella kämpillä. Aluksi kuitenkin purtavaa, hieman hapottaa vielä eilinen.. Luovan levytyksen jälkeen, ysin maissa jengi alkaa valua paikalle. En tunne juuri ketään mutta eipä ole ennekkään haitannut. Saksalaiset on härmäläisten tapaan hieman ujoja. Yleensä alkuun ihmisille saa mennä itse jutteleen. Parin viinilasin jälkeen jälkeen homma kääntyy ympäri ja seuraa ei todellakaan tarvitse etsiä! (Treellä tosin sama tulee sammalluksen myötä.) Myös Redbull muistaa etkoja ja sadaan hieman virtaa mukaan.

Illan tiimellyksessä myös leffat unohtuu ja saamme kuulla ensimmäisen jo alkaneen. Kukaan ei jaksa tarpoa pakkasessa pelipaikalle ja lähdetään jatkamaan iltaa läheiseen Velvettiin. Paikka on lähinnä vanha kunnon caba mutta omalla porukalla ei petä.:) Plussana lisäksi sisään pelkkä närikka ja halpa keitto!

Velvet

Sunnuntaina saan järkättyä kyydin takasin ja vietään porukalla kotikokki-liskopäivä. Lebkucheneita ja glühweinia siis.:) Illalla Leipzig saa jäädä ja palaan Hauptbahnhoffille. Nyt muistissa on myös kuskin nimi jotta oikea kyyti löytyisi heti.. Pian löytyykin ja kulman takana odottaa vanha kunnon hippivani! Etupenkillä istuu pari kolmekyt-jotai vuotiasta hiihtäjää ja istun takana kulmasohvalla parikymppisen taiteilijatytön kanssa. Siis todellakin SOHVALLA. Kohtullisen tukevat turvavyöt kuitenkin hillitsee pelkoa. Sivuille viritetyt puukajarit paukuttaa reggaeta ja tihrustan pyöreästä ikkunasta räntäsadetta.

Matka sujuu loppujen lopuksi mukavasti. Tyttö on ihan fileissä Soundista ja soittaa heti kavereille. Kelin takia saavumme puolisen tuntia myöhässä Dresdeniin joten en ehdi viedä enään kamoja kämpille. Kävelen Albertplatzille, nappaan matkalta Döönerin mukana ja jatkan sporalla keikalle. Poke hieman naureskelee repussa roikkuvaa makuupussia mutta ottaa lopulta matkatavarat säilöön suoraan eteiseen. Käyn nakkaamassa takin narikkaan ja muu porukka löytyy suoraan lavan edestä.

Matt and Kim

The Sounds

The sounds soittaa kuulemma ekaa kertaa Dresdenissä ja sen todella huomaa. Jengi on melko sekaisin alusta asti. Itelle tämä on jo Provissin ja Klubin jälkeen kolmas kerta mutta Ivarssoni ei kyllä petä! Myös itelle ennestään tuntematon lämppäri, Matt and Kim vetää erittäin hyvän setin, suosittelen! Lopulta keikka päättyy jo yhden maissa. Jossain olisi kuulemma jatkot mutta nyt ei kyllä pysty. Nappan kamat eteisestä ja pääsen viimein kotiin hieroon päätä omaan tyynyyn!

Matt and Kim - Lessons Learned

Koulua ja suksien pölliminen

Prahan jälkeinen viikko kului pitkälle Macbookin miellyttävässä seurassa. Lukukausi kestää täällä siis 5 kuukautta. Kurssien loppuun on aina tenti ja väliin täytyy yleensä suoltaa jonkunlainen harkkatyö. Talvisemesterillä harkkatyöt osuu joulun alle ja mukavasti päällekkäin. Nyt tehtävänä oli kolme kirjallista tuotosta ja kahdesta lisäksi presis. Englannit sujuu lepposasti mutta saksankielisten kanssa tuli päästettyä muutama perkele. No eipä sen enempää, lupasin vaikenevani koulusta. Kaikki tuli kuitenkin tehtyä :)

Tiistaina ja keskiviikkona kävin lisäksi testailemassa snoukalla Senftenbergin uutta striittiä ja torstaina kruisimassa miniä skedehallilla. Sen sijaan jäätävä tarina viikonlopulta, Sunnuntaina matkalla pakastimeen:

Matkustin taas kerran hallille laskukamoineen. Viikonlopun procoachingiä varten halliin oli raksattu hieman paremmat linjat joten otin neljä kanttia messiin. Juna saapui puolta päiviltä Senftenbergiin. Asemalla ei ollut juuri porukkaa, aurinko paistoi ja haikkasin hyvillä mielin bussille.

Bussikatoksessa pidin laukun olalla ja asetin sukset vierelleni nojaamaan. Harmikseni huomasin etteivät omat bussit kulje sunnuntaina ja käännyin katsomaan reippailureittiä takanani olevalta infotaululta. Katsoin pikasesti karttaa ja samalla mustatakkinen pyöräilijä nappasi sukset mukansa ja hävisi aseman kulmasta omakotitalon taakse.

Lähdin perään ja tiellä myöhemmin tiellä sain kiinni kaksi miestä. Suksia ei kuitenkaan ollut enään missään eivätkä kaverit myöntäneet mitään. Uusinatsi-tyylisen talon pihalla oli lisää porukkaa ja he menivät kaikki sisään. Ite en viitsinyt mennä sisää vaan palasin soitaamaan poliisille.

Vähän aikaa kului ja paikallinen poliisi soitti minulle. Poliisiauto pari poliisiautoa tuli paikalle. Kävimme piritalossa jututtamassa lokaleja. Etsimme tuloksetta suksia talosta, ympäriltä ja ympäri ratapihoja. Kävimme myös hakemassa bussiasemalta silminnäkijäpojan tiedot, jos ei kuitenkaan ollut juuri apua. Etsintöjen jälkeen lähdin maijan kyydissä poliisiasemalle. Tapahtumasta kirjoitettiin raportti ja tehtiin rikosilmoitus. Ilmeisesti mitään ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Lopulta poliisi vei minut takaisin asemalle ja lähdin maitojunalla kotiin.

Näin siis idässä, eipä olisi uskonut. Miellyttävän tuntuinen kylä mutta ulkonäkö pettää. Pidäppä siis varasi. Niin minäkin!

Senftenbergin idylli..